Kielelliset oikeudet ovat perusoikeuksia
Julkaistu 9.8.2022
Tänään vietetään kansainvälistä maailman alkuperäiskansojen päivää. Olen kirjoittanut useasti hallituksen kielipoliittisesta ohjelmasta, jossa määritellään toimenpiteitä myös saamen kielten osalta. Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, koltansaamea ja inarinsaamea, jotka ovat erittäin uhanalaisia sekä pohjoissaamea, joka on uhanalainen. Elvytystyötä on tehty, mutta paljon on vielä tekemättä, jotta alkuperäiskansoja koskevat oikeudet toteutuvat myös kielellisestä näkökulmasta.
YK:n alkuperäisjulistuksessa sanotaan, että alkuperäiskansoihin kuuluvilla, erityisesti lapsilla, on oikeus saada kyseisen valtion koulutusta sen kaikilla tasoilla ja kaikissa muodoissa ilman syrjintää. Valtiot ovat sitoutuneet toteuttamaan tehokkaita toimia omakielisen opetuksen suhteen, mutta teoissa on parantamisen varaa. Esimerkiksi Saamelaisbarometri 2020 -selvityksessä on todettu, ettei oikeus saamenkieliseen varhaiskasvatukseen toteudu kotiseutualueen ulkopuolella kuin harvoin. Ainoastaan Oulu, Rovaniemi ja Helsinki järjestävät saamenkielistä varhaiskasvatusta kotiseutualueen ulkopuolella. Myös saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen tilanne on eriarvoistava saamelaislapsille ja -nuorille, varsinkin kotiseutualueen ulkopuolella, jossa asuu noin 70 prosenttia alle 18-vuotiasta saamelaislapsista ja -nuorista. Suurin osa heistä jää oman kielen ja kulttuurin oppimismahdollisuuksien ulkopuolelle.
Iso ongelma on myös saamenkielisen opetushenkilöstön saatavuus sekä ajantasaisen saamenkielisen oppimateriaalin puuttuminen. Oppimateriaalityöhön lisättiin rahoitusta tälle vuodelle, mutta jatkoa tälle ei tullut. Henkilöstöpula vaikeuttaa niin varhaiskasvatus- kuin opetuspalveluiden toteuttamista ja kehittämistä, mutta myös esimerkiksi oppilashuollon palveluiden tarjoamista saamenkielisille lapsille ja nuorille. Ongelmaan on pyritty löytämään ratkaisua, mistä muustakaan, kuin projekteista ja hankkeista, vaikka tarve on pysyvä.
Kuten olen monesti sanonut, vilisee kielipoliittisen ohjelman toimenpiteet paljon pyrkimyksiä ja selvityksiä, mutta vähän tekoja. Tällaiset sanamuodot eivät määritä nykyisen ja tulevien hallitusten työskentelyä ollenkaan, sillä hyvinkin pienillä asioilla saa kuitattua pyrkimykset tehdyiksi. Vaadittuja ripeitä ja kovia toimia tai pysyviä rahoituksia tuskin tämän avulla saadaan, vaikka niille on äärimmäisen iso tarve. Konkreettisina toimina toimisi esimerkiksi kielikiintiöiden asettaminen erityisesti niille aloille, joilla on pulaa saamenkielisistä osaajista, maksuttomat kielen oppimisen mahdollisuudet läpi elämän sekä saamen kielistä opetusta koskevan rahoituksen ja lainsäädännön kehittäminen niin, että mahdollisuus kielen ja kulttuurin oppimiseen on mahdollista myös kotiseutualueen ulkopuolella. Myös jo ikuisuuden eduskunnan pöydillä pyörineen ILO 169 -sopimuksen ratifiointi lisäisi saamelaisten kielellisiä oikeuksia.
Saamelaisten kielelliset oikeudet toteutuvat tällä hetkellä heikosti, sillä suhtautuminen kielilakiin on välinpitämätöntä. Kielelliset oikeudet ovat kuitenkin perusoikeuksia, joilla taataan kielen ja kulttuurin elinvoimaisuus ja kehittyminen. Kieli liittää ihmiset yhteisöönsä ja kansaansa sekä kantaa mukanaan historiaa ja traditioita. Siksi niiden suojeleminen ja elvyttäminen on tärkeää. Pysyviä toimia ja rakenteita tarvitaan nyt, ei vuosien päästä.
