Epävarmuus kielen ja kulttuurin tulevaisuudesta pitää ratkaista

Julkaistu 26.9.2022

Hyvää Euroopan kielten päivää! Buori Eurohpá gielaid beaivvi! Pyeri Euroopkielâi peivi! Šiõǥǥ Euroop ǩiõli peeiʹv! Hyviä Jeuropan kielien päiviä!

Tänään vietetään Euroopan kielten päivää, jolloin kannustetaan eurooppalaisia opiskelemaan lisää kieliä ja vaalimaan kieltä osana kulttuuriperintöä. Kuitenkaan meillä kaikilla ei edelleenkään ole mahdollisuutta opiskella omaa äidinkieltämme, vaikka sen merkitys kulttuurille ja yksilölle on mittaamaton.

Saamen kielten osalta jo YK:n alkuperäiskansajulistus määrittelee oikeuden saada Suomessa koulutusta sen kaikilla tasoilla ja kaikissa muodoissa ilman syrjintää. Suomen perustuslaissa saamelaisilla on oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lisäksi varhaiskasvatuslaki velvoittaa kuntia järjestämään saamenkielisten lasten varhaiskasvatuksen saamen kielellä ja perusopetuslaissa määritellään, että saamelaisten kotiseutualueella asuvien saamen kieltä osaavien oppilaiden opetus tulee antaa pääosin saamen kielellä. Näiden lakien ja oikeuksien toteutuminen ei kuitenkaan edelleenkään ole itsestäänselvyys. Saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen saaminen eri puolilla Suomea asuvilla saamelaislapsilla ja -nuorilla on eriarvoistunut. Valtaosalle saamelaislapsista ja -nuorista koulutuspolut ovat edelleen katkonaisia ja jättävät suuren osan heistä oman kielensä ja kulttuurinsa oppimismahdollisuuksien ulkopuolelle.

Saamenkielisten opetuksen kehittämistarpeita ovat niin opetushenkilöstön saatavuus, etäopetuksen laajentaminen kuin myös ajantasaisen saamenkielisen oppimateriaalin tarve. Erityisen kova tarve on koltansaamen opetuksen kehittämisellä. Euroopan neuvoston ministerikomitea on kiinnittänyt näihin tarpeisiin myös huomiota, erityisesti kielipesien pysyvän rahoituksen myöntämiseen sekä kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaislasten ja -nuorten opetuksen vahvistamiseen. Pysyvää rahoitusta ei kuitenkaan edelleenkään ole onnistuttu saamaan eikä ensi vuoden budjettiesitys kielipesätoiminnan rahoituksesta (1,2 miljoonaa euroa) vastaa saamen kielten ja saamenkielisen opetuksen kehittämistyöryhmän raportin linjauksia, jossa määrärahaa esitetään kasvatettavaksi noin 2 miljoonaan euroon. Tämä mahdollistaisi uusien kielipesäyksiköiden perustamisen ja toiminnan laajentamisen kotiseutualueen ulkopuolelle. Ensi vuoden budjetissa ei myöskään ole lisäyksiä oppimateriaalien valmistuksen rahoitukseen, vaikka todennäköisesti jotain on saatavissa eduskunnan joululahjarahoista. Tämä ei kuitenkaan ole millään lailla kestävää.

Karjalan kielen osalta tilanne on edelleen kaoottinen. Sieltä täältä tihkuneista tiedoista on saatu selville, että kielipoliittisen ohjelman toimien osalta lähdetään selvittämään perustuslain riittävyyttä karjalankielisten oikeuksille. Omaa äidinkieltään voi opiskella tällä hetkellä lähinnä maksullisilla kursseilla tai yliopistossa. Lapsilla ja nuorilla kielellisiä oikeuksia ei ole. Meidän lapsiltamme ja nuorilta puuttuu karjalankieliset lastenohjelmat, kielipesät tai edes mahdollisuus osallistua etäopetukseen. Muutoksia tuskin on tulossa lähivuosina, sillä vähemmistöjen asiat eivät ole puolueiden tai ministeriöiden prioriteettilistalla korkealla, varsinkaan niin kauan, kun meillä ei ole omaa edustuksellista elintä.

Jatkuva epävarmuus kielen ja kulttuurin tulevaisuudesta pitää ratkaista. Koska tällä hallituskaudella siihen ei ole löytynyt ratkaisuja, eli rahaa, on sitä löydyttävä tulevalta hallitukselta. Vähemmistöjen äänen kuuluminen ei voi olla vain meidän itsemme harteilla, sillä eduskunta koostuu pääosin valtaväestöön kuuluvista. Näissä eduskuntavaaleissa tilannetta voi muuttaa, vähemmistökansoihin kuuluvien äänestäminen, tukiryhmissä toimiminen tai heidän esiin nostaminen on suora tasa-arvoteko.

Vammaisliikkeen sloganiksi muodostunut ’’ei mitään meistä ilman meitä’’ toimii myös vähemmistökansojen kohdalla. Miksi valtaväestö saa tehdä päätökset meidän kieltemme ja kulttuuriemme tulevaisuudesta?

Kuva: Anne Kalliola